Suomi on pitkään ollut nuorten alle 25-vuotiainen päihdekuolemien synkkää kastia Euroopassa. Taustasyyt ovat moninaisia, mutta Suomalainen päihteiden käyttö profiloituu eurooppalaiseen keskiarvoon verrattuna runsaampana sekakäyttönä sekä amfetamiinin erityisen runsaana käyttöön. Suomi onkin amfetamiini käytössä surullisesti Euroopan kärkimaa. Sekakäyttöön liittyvät erityisesti buprenorfiinin, alkoholin ja keskushermostoa lamaavien lääkeaineiden yhteiskäyttö. Huumausainemyrkytyksistä 29 % tapahtuu Suomessa alle 25 vuotiaille. Mikäli myrkytysten määrää ei saada vähennettyä, ei vähene myöskään huumekuolemat!

Suomalainen päihdepolitiikka on perustunut kriminalisoitiin niin käyttäjien kuin huumeita välittävien sekä maahantuovien tahojen osalta. Tämä on osoittautunut tehottomaksi ja samalla resurssit haaskautuvat käyttäjien rankaisemiseen ja käyttörikosten tutkimiseen. Tehokkaammin päihteiden käytön haittoihin mielestäni vaikutettaisiin satsaamalla sujuvaan hoitoon pääsyyn ja riittävään tukee. Päihdehoitojen osalta tarvitaan kansallista ohjausta, jotta järjestelmä saadaan tasa-laatuiseksi. Tarvitaan myös uusia hoitomuotoja, joista mainitsen esimerkiksi palkitsemishoidon, josta on maailmalla lupaavaa näyttöä. Hoitoon panostaessa, tulee samalla käyttö dekriminalisoida ja keskittyä rikosten torjunnassa maahantuonnin ja välittämisen rankaisemiseen sekä ennaltaehkäisyyn.

Vihreä päihdepolitiikka ajaa juuri tätä dekriminalisoinnin, varhaisen tuen ja haittojen vähentämisen linjaa. Puolueohjelmaan on kirjattu tavoiteeksi laajapohjainen selvitys päihdepolitiikan kehittämisestä, mukaan lukien kannabiksen laillistamisen vaikutukset ja toteutusmisvaihtoehdot. Lääkärinä en miellelläni olisi laillistamassa uusia päihteitä. Toisaalta nykyinen päihdepolitiikasta on vankka näyttö: kriminalisointi ei päihteiden käyttöä vähennä. Kannatan asian selvittamistä ja tietoon perustuvaa päätöksen teko. Kannabiksen laillistamisen merkittävimpinä argumentteina pidän rikollisen toiminnan vähenemisen lieveilmiöineen kannabiksen ympäriltä, joka omalta osaltaan voinee olla vähentämässä myös muihin päihteisiin ja rikolliseen elämään siirtymisessä.

Päihdeongelmia ei ratkaista päihdepoliitikkalla vaan sosiaali- ja koulutuspolitiikalla! Tämä on syytä kaikkien muistaa. Tärkeimpinä päihteiden käyttöä vähentävinä tekijöidä pidän huono-osaisuuden ja köyhyyden vähentämistä, ennalta ehkäisevää perhepolitiikkaa, vanhemmuuden oikea-aikaista ja riittävää tukea, lastensuojen riittävää ja riittävän pitkäkestoista tukea, mielenterveyden palveluiden riittävyyttä, oikea-aikaisuutta ja vaikuttavuutta, koulujärjestelmän resurssointia niin, että lapsi saa tarvitsemansa yksilöllisen tuen koko koulu-uran ajan sekä kaavoituspolitiikkaa kaupungien sisällä. Kuten huomaat: päihteiden käytön vähentäminen on koko yhteiskuntaa läpileikkaavaa toimintaa. Näin se on, samalla tulee näkyväksi se, että on valtavasti mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen!